Iso paha metabloggaus

Silloin kun aloin kirjoittaa blogia, tein pyhän päätöksen olla ikinäkoskaanmilloinkaan sortumatta metabloggaukseen. Sen päätöksen pyörrän tässä ja nyt.

Sain pari viikkoa sitten inspiraation alkaa kirjoittaa taas blogia, mutta nyt inspiraatio on taas… jossakin muualla. Miksi minä haluaisin heittää tuntojani bittiavaruuksiin tuntemattomien ihmisten luettavaksi? Kasasin pikaisen plussien ja miinusten listan.

Plussat:

1. Kirjoittaminen auttaa tutustumaan itseen.
2. Kirjoittaminen auttaa tunnistamaan tunteita.
3. Blogi on – ainakin minun mielestäni – luvallisen itsekäs foorumi. Paikat, joissa on luvallista tuijotella omaan napaan, ovat jokseenkin harvassa. Tai ehkä sekin riippuu ihmisestä.
4. Kun kirjoittaa tekstejä, joita toiset lukevat, saa palautetta ja kenties uusia ajatuksia. Ehkä jopa oivalluksia.

Miinukset:

1. Kirjoittaessani joudun tutustumaan itseeni.
2. Kirjoittaessani joudun tunnistamaan tunteita ja pärjäämään niiden kanssa.
3. Kirjoittaessani tekstejä, joita myös muut voivat lukea, kasaan väistämättä pääni päälle suorituspaineita. Blogia täytyy päivittää, sillä vaikka bloginpitäjä kirjoittaa itselleen, ei hän kirjoita pelkästään itselleen. Olisiko viisainta vain siirtyä takaisin lukolliseen päiväkirjaan?

Ajattelin aikaisemmin, että julkinen kirjoittaminen voisi toimia innoittajana ja rytmittäjänä omien asioitteni pohdinnalle. Taitaa se toimiakin niin silloin, kun olotilani on pohdinnoille muutenkin altis, mutta silloin, kun voimat ovat kummallisen vähissä ja päällimmäisenä on halu vetäytyä, ei bloggauksesta juuri taida olla riemua. Jään miettimään asiaa.