Tänään, huomenna, ensi viikolla

So I ran faster, but it caught me here, ja täydellisellä ajoituksella joku määrätietoinen etenee verkkareissaan kaukana bussin ikkunaruudun tuolla puolen, nostattaa kaupungin kevätpölyä maailman kokoisessa terraariossa. Tämä kevät on ollut juoksuaskelten vuodenaika, kahdelle jalalle unohtuneen kiireistä kulkua suomaastossa. Olen mitään ajattelematta kääntynyt, jättänyt metsändaimonin selkäni taakse ja juossut päästäkseni perille, mutta juostessani olen lakkaamatta haaveillut matkalle lähdöstä.

Tänä aamuna minulla ei ole kiire. Aivastan itseni hereille ja kaupunkimatkailen terveysasemalle, jonka yltiöystävällinen terveydenhoitaja kutsuu minua kiltiksi tytöksi ja kirjoittaa kaksi päivää sairaslomaa, täydellisellä ajoituksella juuri sopivasti ennen pääsiäistä. Niistän koko kotimatkan mutta olen huojentunut. Päätän, että huomenna minä otan nenäliinapakettini ja lähden maalle katsomaan Hämeen mustia öitä, värjäämään pääsiäismunani itse. Aion maata pirtissä ja laskea katonrajan hirsiä silloin, kun en seurustele Scarlettin kanssa. Ja heulakallioille kiipeän heti kun jaksan!

Ensi viikolla on yritettävä uudestaan. Kävelen takaisin joogasalille mutta otan matolle seurakseni pienen pallon, jonka katajantuoksuun toivon voivani liuottaa vanhan häpeäni. Minä haluan suoristaa selkärankani uudelleen ja antaa sinisen auringon nousta.